Hallinto hereillä – aktiiviseniorit ovat täällä!

”Oletpas vanha”, tokaisi tokaluokkalainen saatuaan kuulla, että tämän liikuntaopettaja kävi jo viittäkymmentä. Tomeran tokaluokkalaisen mielestä ope oli jo melkein vanhus. Aikaa koululaisen ihmettelystä on kulunut jo lähes kaksi vuosikymmentä ja maailma, Leppäkorven koulun kasvatin elämänkatsomuksesta puhumattakaan, on ehtinyt muuttua aika tavalla. Nykyään tuo Vantaan kasvatti tarkastelee maailmaa mm. valtuustosalin etupenkistä.

”Lasten ja nuorten kaupunki”, sellaisena me vantaalaiset kotikaupunkimme usein kuvaamme mm. kaupungin strategiassa. Mutta pitääkö se vielä paikkansa, kun demograafinen muutos myllää myös vantaalaisen väestön ikäjakaumia uuteen uskoon? Kyllä ja ei, kuuluu vastaus. Kyllä siinä mielessä, että vaikka senioriväestön osuus kaikista kunnan asukeista kasvaa joka ikinen vuosi aina vuoteen 2030 asti, edelleenkin Vantaan kaupungissa kirjoilla on lapsia ja nuoria enemmän kuin keskimäärin Suomen kunnissa ja kaupungeissa. Ei siinä mielessä, että yli 60-, 70- ja 80-vuotiaiden vantaalaisten määrä tulee merkittävästi lisääntymään jo lähitulevaisuudessa. Tämä haastaa myös meidät päättäjät arvioimaan strategisia linjauksiamme ja taloudellisten satsausten painopisteistä tulevaisuudessa.

Tämä ei tarkoita sitä, että ryhtyisimme joka vuosi automaattisesti siirtämään vapaa-ajan ja asukaspalveluiden ja sivistystoimen budjeteista rahaa Jukka Salmiselle sosiaali- ja terveystoimeen väestön prosentuaalisten ikäjakaumien muutosten tahtiin. Sen sijaan meidän täytyy pyrkiä madaltamaan eri hallinnonalojen raja-aitoja palvellessamme seniori-ikäisiä kuntalaisia. Timo Juurikkalan johtama vapaa-ajan toimi ei tarjoa palveluja vain lapsille ja nuorille, eikä Salmisen sosteri hoida yksinään senioreiden palveluita tulevaisuudessa. Kun haastamme hallintojen raja-aidat, haastamme mielestäni samalla koko ”vanhuuden”.

Vanhuus ei ole enää sitä mitä se oli 40 vuotta sitten, tai silloin kun pieni koululainen ihmetteli liikunnan opettajan ”korkeaa” ikää. Nykypäivän seitsemänkymppiset juoksevat puolimaratoneja, harrastavat kalliokiipeilyä ja ties mitä. Kahdeksankymppisetkin elävät ”täysillä” aktiivista elämää, eikä sana vanhainkoti tule kuuloonkaan monille hyväkuntoisille senioreille. Kaiken kaikkiaan yhteiskunnassa ei enää haaveilla tai arvosteta vain nuoruutta sileää ihoa yli kaiken. Huomisen yhteiskunnassa iällä ei ole enää niin suurta merkitystä. Entinen tokaluokkalainen on nähnyt yhteiskunnallisen muutoksen, nyt on yhteiskunnan vuoro. Onko viksu Vantaa valmis huomispäivän senioreihin?

Antti Lindtman, 26 vuotta
valtuuston puheenjohtaja

Lindtmanin omille sivuille