Hellin käsin, kuuntelevin sydämin

Vanhustyön arvoja ovat myös lämpö ja läsnäolo, koskettaminen, pysähtyminen, kuunteleminen ja välittäminen.

Hämmästyin kun vanhustyön ammattilainen, puhuessaan ikäihmisistä, puhui toimijoista. Vanhus on toimija! Keskusteltaessa välittämisestä kysyin, muistetaanhan ikäihmisten palvelujen kehittämisessä että heillekin ovat tärkeitä elämän laatu ja turvallisuuden tuntu. Saadakseni ammattilaiselta tiukan vastauksen: - ” Kyllä nämä palvelujen käyttäjät ovat asiakasmittareiden mukaan on tyytyväisiä veronmaksajia”.

Ikääntymisen haasteita
Me ikäännymme maailmanennätysvauhtia. Muutoskuva vuosille 2003 – 2020 kertoo yli 65-vuotiaiden ”toimijoiden” määrän olevan todella rajussa kasvussa. 55-vuotiaan terveysmenot ovat vain kolmannes 80-vuotiaan terveysmenoista, jotka ovat noin 9 000 euroa vuodessa. Jo viiden vuoden päästä yli puolet kaikista terveysmenoista kohdistuu yli 65-vuotiaisiin. Kun 2003 näitä kuusvitosia oli maassamme 15,6% on heitä vuonna 2020 jo 22,8%. Yli 75-vuotiaiden määrä kaksinkertaistuu vuoteen 2040 mennessä. Ja tavoitteena on, että tulevaisuudessa yhä useampi asuisi omassa kodissaan. Mikä ei tarkoita vanhusten heitteillejättöä, kuten joskus valitettavasti kuulee väitettävän.

Toisaalta hyvä on muistaa, että kotiolot eivät aina tarkoita sitä samaa kotia, missä on eletty vaan paikkaa, jossa olo ja elo on mahdollisimman kotoisaa. Palvelujärjestelmälle nämä tosiasiat ovat kovia haasteita. Teknologiasta odotetaankin merkittävää apua tulevaisuuden hoito- ja hoivatyön tekijöille. Mutta onko – ja miten – huomioitu huonokuntoiset iäkkäät ihmiset. Pelkällä tekniikalla ei vanhuksia voi eikä saa hoitaa. Kuka kuuntelee vanhusta? Kuka kysyy ikäihmisen omaa näkemystä siitä, mikä voisi auttaa, mikä tuntuisi hänestä itsestään hyvältä. Pelkkä koti ei aina takaa ikääntyvän ihmisen hyvinvointia ja varmuutta avun saamisesta silloin kun omat voimat heikkenevä. On hyvin arveluttavaa vanhuspolitiikkaa sivuuttaa turvallisuuden ja hoivan tarpeet, vaikka hyvät ja moniosaavat kotihoidon työntekijät kävisivätkin huolehtimassa perustarpeista. Heitä tulisi meidän tänäänkin kiittää, sillä heidän avullaan ovat monet vanhemmistamme voineet pidempään omissa kodeissaan asua.

Vanhuksellakin on unelmia
Moni vanhus viihtyy kotona yksin, itsekseen. Kun taas toinen haluaisi juttuseuraa. Joku seuraa palvelutalossa ohikiitävää elämää silmillään, toisen toivoessa pääsevänsä ulos kävelylle. Tai istumaan hetkeksi puistonpenkille syömään jäätelöä ja katselemaan sinitaivasta. Kun yksi haluisi konserttiin haluaa toinen kirkkoon. Ihmisten elämänkulku ja mieltymykset ovat hyvin erilaisia, kuten kunto ja hoitotoiveetkin. Muistakaamme, että iäkkäätkin ovat yhä ihmisiä, eläviä, tuntevia, aistivia ihmisiä. Äitini kanssa samassa huoneessa oli pitkäaikaispotilas, vanhempi puhumaton rouva, jonka luona ei koskaan käynyt sukulaisia tai tuttavia. Pöydällään ei ollut koskaan kukkia, kortteja eikä lehtiä. Kun toin työmatkalta tuliaisina äidilleni sekä hiljaiselle rouvalle suklaarasian, paijasin hetken myös hänen poskeaan. Hän tarttui käteeni ja pyysi: - Tee vielä noin. Silitin poskeaan uudelleen ja kysyin tuntuuko mukavalta? Hän sanoi: - Kukaan ei ole koskettanut minua pelkällä kädellä kahteen vuoteen.

Jaksajia hyvässä vedossa
Puhuessamme paitsi omista vanhemmistamme, puhumme samalla itseämme edeltävästä sukupolvesta. Huomaammeko että heitä ovat myös meille kaikille niin tutut Kyllikki Forssell 83v, ”Suomisen Olli” Lasse Pöysti 81v ja Ritva Valkama 76v. 80-vuotiaita ovat taiteilija Rafael Wardi ja säveltäjä Einojuhani Rautavaara. 86-vuotias Erik Lindström soittaa jazzia, solistina Helena Siltala 78v. Kirsti Paakkanen täytti juuri 80v ja 72 vuotispäiviään ovat jo viettäneet sekä nobelisti Martti Ahtisaari että Lenita Airisto. Suoraryhtinen ja reippaasti lenkkeilevä Jukka Uunila naurahti täyttäneensä vasta 85-vuotta. Suuriin ikäluokkiin kuuluu paljon muitakin tuttuja. Heitä, joiden vauhti ei osoita minkäänlaisia hidastumisen merkkejä…

Vanhustyön osaaminen on avainasemassa
Ikääntymisen hoitoon on Suomessa suunnattu resursseja. Vanhustenhuolto on maassamme viisiportainen: omaishoito, tuettu omaishoito, palveluasuminen, tehostettu palveluasuminen ja terveyskeskuksen vuodeosastohoito. Vanhustenhuollon budjetti on miltei kaksinkertaistunut.
Vanhusten hoito- ja hoivatyö on sanomattoman tärkeää työtä. Ja sen työn osaajia tarvitaan aina vaan enemmän ja enemmän. Meidän, asioita sivusta seuraavien kuten myös päättäjien olisi hyvä muistaa, että taloudellinen kantokyky voi pettää siksi, että ihmisten kestokyky pettää. Ei voi olla oikein, että työelämä ei jousta mutta työntekijän olisi joustettava aina vaan. Hyvä työ ja hyvä työntekijä on otettava vakavasti. Ihminen on kokonainen ihminen myös työssään, yritys ei voi palkata pelkkää kättä, käden haltija seuraa aina mukana. Työssä oleminen ja jaksaminen on havaituksi tulemista.

Myös onnellisuutta tarvitaan, ellei ole muuta annettavaa voi ainakin jakaa hyvää mieltä ja puhua kauniilla sanoilla. Siinä missä hoitoa tarvitseva haluaa tulla kuulluksi, välitetyksi ja rakastetuksi, haluaa hoivatyötä tekevä tulla samalla lailla kohdelluksi. Työyhteisö voisi olla myös armollinen.

Me kaikki vanhenemme.
Kuka meitä jaksaa enää hoitaa?

Kaarina Suonperä
Yrittäjä, kouluttaja, tiedottaja
Kirjoittaja on kaupunginhallituksen jäsen ja kaupunginvaltuutettu, kok.

Kirjoittajan omille sivuille