Ikääntyminen on in?

Vantaan ikääntymispoliittinen ohjelmatyöryhmä on käynyt keskenään treffeillä pitkin kevättä. Treffeillä syntyneitä ideoita on väliaikoina viety laajempiin verkostoihin arvioitaviksi ja edelleen ideoitaviksi. Viimeisimpänä Viksun verkostoon ovat liittyneet senioriosaajat, joilla on monenlaisen osaamisen lisäksi myös näkemystä varsinaisen työuran jälkeisestä elämästä.

Kevään korvalla verkosto tunnisti keskeisiä ikäihmisten hyvinvointiin ja palveluihin liittyviä muutosvoimia. Ikäihmisten määrän ja suhteellisen osuuden voimakas kasvu Vantaalla nimettiin muutokseksi, joka pitää ottaa kaikessa huomioon. Toisaalta todettiin, että ikäihmiset ovat varsin monipuolinen joukko, joka voi olla iältäänkin kymmenien vuosien päässä toisistaan. Yhdistääkö 60-vuotiasta ja 100-vuotiasta lopulta yhtään mikään? Ja kun tosiasioita oikein silmiin katsotaan, ei voida olla ottamatta huomioon palvelujen järjestämisen haasteita näinä vaikeina aikoina. Olemme tunnistaneet toisaalta kasvavan palvelujen tarpeen mutta myös julkisen sektorin moninaiset rahoitusvaikeudet.

Huhtikuun lopulla pääsimme pyörittelemään ohjelmatyölle ominaisesti myös visioehdotuksia, joita kaupungin eri toimialoilta oli kerätty. Visio osoittautuikin varsinaiseksi pähkinäksi, eikä se sitten yhdellä puraisulla ratkennutkaan.

Viksun verkostossa arveltiin muun muassa, että ihmisarvoinen, itsenäinen, toimintakykyinen ja tarpeen mukaan tuettu vanhuus voisi olla Vantaan ikääntymispolitiikan visio. Niin ikään nostettiin esille merkityksellinen elämä: yhteisöllisyys, esteetön asenne, hyvä ja yksilöllinen hoito ja palvelu.

Hyviä asioita kaikki tyynni. Hyvä vanhuus kertyy helposti koko joukosta erinomaisia käsitteitä, ja varsinkin adjektiiveja, mutta miten tehdä hyvä visio?

Vision pitäisi olla niin selkeä ja vaativa, ettei sitä tarvitse selittää. Toisaalta sen pitäisi olla rohkea ja jännittävä. Eikä tässä kaikki - vielä sen pitäisi olla sen verran mukavuusalueen ulkopuolella, että sen saavuttamiseen tarvitaan venymistä ja jopa hieman onnea. Visiolla ei ole merkitystä jos mikään ei muutu.

Haastammekin nyt bloggaajat ja lukijat heittämään yhteisesti pohdittavaksi, mikä ja miksi Vantaalla pitäisi ikäihmisten näkökulmasta tulevaisuudessa muuttua. Millainen on ikäihmisten Vantaa vuonna 2015? Tähän odotamme tässä Viksun blogin foorumilla ehdotuksia ja kommentteja erityisesti 4.6. pidettävään verkostoseminaariin mennessä.

Ja jotta rima olisi tarpeeksi korkealla, visiosta olisi tarpeen saada ikääntymispolitiikan viestinnän tueksi passeli slogan. Viimeksi verkostotreffeillä ehdotettiinkin jo, että ikääntymistä kohtaan kaivattua asennemuutosta kuvaisi hyvin lausahdus, että "ikääntyminen on in".

Asiasta toiseen. Visiota pyöritellessämme törmäsimme jälleen siihen, että Vantaalta puuttuu selkeä identiteetti. Vantaan kaupunkikuva on hyvin pirstaleinen. Meillä on Hakunila, Korso, Rekola, Myyrmäki ja lukuisa määrä muita paikkoja, joiden paikallinen identiteetti tuntuu olevanvarsin vahva. Tässä tapauksessa kokonaisuus ei ole kuitenkaan osiensa summa.

Vantaalle täytyy saada kasvot, joihin asukkaiden tulee voida samaistua ja joista yhteisöllisyys kumpuaa. Meidän tulisi hyödyntää kaupunkimme menestystarinat. Onnistuisiko se myös ikääntymispoliittisen ohjelmatyön tuloksena?

Tuula Koli
Matti Lyytikäinen
Elina Kinnunen

Kirjoittajista Tuula Koli on eläkkeellä oleva viestinnän asiantuntija
Matti Lyytikäinen työskentelee Vantaan vanhus- ja vammaispalvelujen johtajana
Elina Kinnunen Vantaan sosiaali- ja terveystoimen viestintäpäällikkönä