maanantai 4. toukokuuta 2009

Uudet eläkeläiset hyötykäyttöön

Ovatko eläkkeelle siirtyneet ja siirtyvät Vantaalle voimavara vai rasite? Itse pohdin asiaa yhä useammin. Olen syntynyt 1946 ja päättänyt jäädä eläkkeelle tämän vuoden lopulla.

Meitä samanikäisiä on todella paljon. Asun ihan tavallisessa kerrostalossa Martinlaaksossa. Portaassamme on 12 huoneistoa, joista jo puolessa asuu meitä eläkkeelle siirtyviä tai eläkkeellä olevia. Vantaalaisista yli 10 prosenttia on yli 65-vuotiaita, ja määrä kasvaa.

Itse odottelen eläkkeellä saavani enemmän omaa aikaa itselleni kuin nyt. Luvassa on ehkä enemmän harrastuksia, matkusteluakin, mutta ennen kaikkea liikuntaa, joka toivon mukaan pitää kehon ja mielenkin terveenä. Erityisen paljon odotan laatuaikaa lapsenlapsen kanssa.

Mutta mitä muuta minä ja muut uudet seniorit voisimme tehdä ollaksemme muullakin tavoin hyödyksi? Oma äitini kuoli 1,5 vuotta sitten. Alzheimerin tauti vei hänet nopeasti, mutta silti ehdin saada yleiskuvan Vantaan vanhustenhoidon kasvavista ongelmista. Sairaaloissa ja hoivataloissa henkilökunnan aika ei riitä muuhun kuin perushoitoon ja vanhusten vaipanvaihtoon. Katriinan sairaalassa äitini laitostui kahdessa viikossa kävelevästä ihmisestä vuodepotilaaksi.

Vielä vähemmän huolenpitoa on tarjolla kotona asuville vanhuksille. He saavat olla todella yksin, jos apuna ei ole aktiivisia sukulaisia tai ystäviä. Siinä vapaaehtoistyössä meillä hyväkuntoisilla ”varhaisvanhuksilla” on työmaata. Tarvitaan vapaaehtoisia ulkoiluttajia, kuuntelijoita, asioiden hoitajia – siis meitä.

Kaikki eivät tällaiseen vapaaehtoistyöhän halua, mutta ne jotka haluavat, heidän toimintansa olisi organisoitava niin, että auttamisesta ei tulisi kenellekään taakkaa. Itse en haluaisi tulla kiinnisidotuksi jonkun vanhuksen ainoaksi avuksi. Jos talkoohenki ei toimi, uupuu helposti auttajakin.

Haastetta on yhdistyksillä, kaupungilla ja seurakunnalla keräämään eläkkeelle siirtyvät reservit hyötykäyttöön. Mitä suurempi joukko on mukana vapaaehtoisessa vanhustyössä, sitä paremmat mahdollisuudet on onnistua niin, että auttajalle jää vielä omaakin laatuaikaa.

Matti Huhta
Kirjoittaja on Helsingin Sanomien toimittaja ja kohta myös vantaalainen eläkeläinen