Sukupolvet

Kelalla on hoidettavanaan erilaisia yhteiskunnan tukia ”vauvasta vaariin”. Yhteiskunta tukee kymmenin eri tukimuodoin ihmistä. Näin ollen pääsen työni kautta tarkastelemaan ihmisen koko elinkaarta.

Vietin lapsuuteni maalaistalossa Pohjanmaalla. Vanhemmat tekivät töitä joka päivä - oli sitten joulu tai juhannus. Lasten hoito ei silti tuottanut ongelmia, koska peräkamarissamme asui mummu, joka päivittäin hoiti meitä lapsia, kun vanhemmat olivat navettatöillä tai pellolla.

Me lapset kasvoimme ja mummu tuli vanhaksi. Lasten kanssa uurastanut mummu sai asua peräkamarissaan kuolemaansa saakka ja me muut hoidimme mummua.

Lapsuuteni ajoittui 1970-luvulle, mutta tuntuu että nyttemmin kaikki on muuttunut. Mummut eivät enää olekaan automaattisesti lastenhoitajia – usein kuitenkin ovat ja papat myös. Hiekkalaatikon reunalla olen kuitenkin kuullut tarinoita isovanhemmista, jotka käyvät kerran vuodessa toteamassa lastenlasten kovasti kasvaneen ja siinä kaikki.

Toisaalta - kuinka moni työikäinen voi sanoa, että peräkamarissamme asuu mummu. Me työikäiset pidämme tärkeänä, että mummu tulisi hoitamaan lapsiamme. Olemmeko silti valmiita hoivaamaan ja hoitamaan omia vanhempiamme tai edes viettämään aikaa heidän kanssaan. Kunta, Kela ja yksityiset palveluntuottajat ovat mielestämme sitä varten. Sitä vartenhan tässä veroja maksetaan, tunnumme ajattelevan.

Palataanpa työhöni. Näen synkkiä tilastoja ikääntyvien päihteidenkäytöstä ja masennuksesta. Näen tilastoja työikäisten päihteidenkäytöstä ja loppuun palamisista. Näen tilastoja lasten päihteidenkäytöstä, huostaanotoista ja käytöshäiriöistä. Toisaalta näen tilastoja huoltosuhteesta, joka on muuttumassa kestämättömäksi.

Talouden laskusuhdanne aiheuttaa uusia ongelmia ja pahentaa nykyisiä. Voiko sukupolvien ”sanattoman YYA-sopimuksen” purkautumisen ja nykyisten ongelmien välillä olla jokin yhteys? En ole huomannut, että kukaan tunnettu vaikuttaja olisi pohtinut asiaa tältä kannalta.

Paljon on puhuttu siitä, miten omaishoidon tukea pitäisi kehittää tai kotihoidon tuen kuntalisää kasvattaa. Eläkeikää pitäisi nostaa ja työuria pidentää. Onko tämä kaikki vain ”Titanicin kansituolien järjestelyä” tilanteessa jossa pitäisikin käydä arvokeskustelu siitä kuka jatkossa hoitaa ketäkin ja miten myös ikäihmiset ovat tärkeä voimavara yhteiskunnassa?

Timo Saari
Vakuutuspiirin johtaja
Kela Vantaan-Porvoon vakuutuspiiri