Viime tiistaina minulle soitti huolestunut ikäihminen. Utrion kuolemanpilleri kannanotto oli kuohuttanut hänen mieltään: "Miten koviksi suomalaisten asenteet vanhuuteen ja vanhenemiseen ovatkaan tulleet".
Keskustelimme tästä asenteiden muutoksesta. Rouva oli tehnyt elämäntyönsä sairaanhoitajana. Löysimme nopeasti yhteisiä näkökulmia. Olen työssäni Vantaan Ikääntymispoliittisen ohjelmaryhmän sihteeri ja siinä on kiinnitetty paljon huomiota vanhuksiin kohdistuviin kielteisiin asenteisiin. Meitä yhdisti ajatus kaikenlaisen elämän kokemisesta rikkautena. Olen työskennellyt aikaisemmassa työvaiheissani työskennellyt vanhainkodin johtajana ja puhelinkeskustelussa ajatukseni palasivat vanhainkotiin.
Vanhainkoti on täynnä elämää…..
Työskennellessäni vanhainkodissa lukioikäinen tyttäreni vieraili siellä ja kierteli mukanani eri osastoilla tavaten henkilökuntaa ja vanhuksia. Kun palasimme kierrokselta, hän totesi. että vanhainkoti on elämää täynnä. Näinhän se on. Vanhainkodissa oli sata asukasta ja heidän keski-ikänsä oli siinä 85 ikävuoden kieppeillä - siis 850 vuotta elettyä elämää. Elämäntarinoita ja kokemuksia valtava määrä.
Nevanlinnan oivallisen hienossa Marie-kirjassa on kuvattu vanhainkodin asukkaan sisäistä todellisuutta, lipumista ajattomuudessa, menneisyydessä ja nykyhetkessä risteillen. Vanhainkodin asukas kantaa mukanaan lapsuuttaan, nuoruuttaan, perhettään, ystäviään - kaikkena mitä hänen elämäntarinaansa sisältyy.
Marielle vanhainkodin vihreä Martelan sohva ei ollut vihreä Martelan sohva, vaan lapsuuden teehuoneen samettiverho. Muistoja tulvi aina kun hän istui tuolla vihreällä sohvalla. Lähihoitaja Leena ei ollut hänelle Leena, vaan toi hänen ajatuksiinsa naapurin tytön, jonka kanssa hän kulki nuoruutensa kesäiltoja meren rannan kahviloissa.
Totesimme puhelinkeskustelussamme, kuinka elämän sisäinen kokeminen on merkityksellistä.
…. vai kuolemaa
Vanhainkodissa saatetaan ihminen viimeisen sillan yli. Tämä tekee työstä hyvin ainutlaatuista. On poikkeuksellista saada olla niin lähellä haurasta elämää aivan sen viimeisissä vaiheissa. Ulkoapäin katsellen voisi nähdä elämästä luopumisen ja sairauden tuoman haurauden ankeana tai luotaan työntävänä, jopa pelottavanakin asiana.
Vanhainkodin johtajana sain nähdä sen erityisen ammattitaidon, joka hoitajilla on. He pystyvät hyvin herkästi huomaamaan kunkin vanhuksen yksilölliset mielialan vaihtelut ja persoonalliset ominaisuudet. Samoin heillä oli erityinen taito saada yhteys sellaiseenkin vanhukseen, joka on jo huomattavan paljon menettänyt muistiaan ja aistejaan.
Yhteys vanhukseen tällaisessa elämän vaiheessa on hyvin hienoviritteinen asia. Se ilmenee reagointina kosketukseen, pieninä ilmeinä silmien ja suun ympärillä, hentoina kuiskauksina. Vanhainkotien hoitajilla on kyky työskennellä näin. Valtaosa tästä ammattitaidosta ei ole erillinen toimenpide, vaan se on tapa löytää yhteys asukkaaseen eri tilanteissa.
Oli miellyttävä keskustella kanssasi. Kiitos soitosta.
Anne Aaltio
Vantaan Ikääntymispoliittisen ohjelmaryhmän sihteeri
Ex-vanhainkodin johtaja
keskiviikko 23. syyskuuta 2009
torstai 17. syyskuuta 2009
Ikäihmisiin on syytä satsata
Olen saanut muutaman viikon ajan seurata terveydenhoitajan työtä seniorineuvolassa Hakunilassa, jossa joitakin vuosia on kutsuttu vantaalaisia 75-vuotiaita terveystapaamisiin. Syksyllä 2009 terveystapaamisten asiakaspiiri laajentuu omaishoitajiin. Tällä hetkellä seniorineuvolassa toimii yksi terveydenhoitaja.
Olen huomannut, että nämä tapaamiset ovat olleet erittäin tärkeitä: seniorit eivät välttämättä ole tietoisia korkeista verenpaineistaan ja -sokereistaan, luuston kunnosta, Kelan etuisuuksista, esimerkiksi eläkkeensaajan hoitotuesta, tarjolla olevasta ryhmätoiminnasta ym.
Asiakkaan kanssa pyritään löytämään keinoja, miten hän itse voi vaikuttaa terveyden edistämiseensä ja saada siten lisää hyviä elinvuosia. Lääkärit tekevät hyvin arvokasta työtä, mutta heidän aikansa ei yksin riitä asiakkaan kokonaisvaltaiseen terveyden kartoittamiseen.
Siksi seniorineuvolan työtä tarvitaan ja lääkärit hyötyisivät seniorineuvolan kanssa tehtävästä yhteistyöstä. Lääkäreiltä myös säästyisi aikaa, kun he voisivat keskittyä vastaanotollaan asiakkaan olennaiseen asiaan. Myös yhteiskunta säästää rahaa, kun iäkkäät voivat terveemmin ja pärjäävät pidemmän aikaa kotona.
Mielestäni nämä terveystarkastukset olisi syytä aloittaa jo 65-vuotiaina, ja tapaamiset voisivat tapahtua vuosittain, toki asiakkaalle vapaaehtoisina. Mitä aikaisemmin terveystapaamiset aloitetaan, sitä varhaisemmassa vaiheessa voidaan vaikuttaa tuleviin elinvuosiin ja terveisiin elämäntapoihin, tapaturmien estoon sekä luuston haurastumiseen.
Kaikki ihmiset kun eivät elä 75-vuotiaiksi, ikään, jolloin tällä hetkellä asiakkaita on terveystapaamisiin kutsuttu! Terveystarkastuksissa löytyvät myös yksinäiset ja masentuneet henkilöt, joiden kanssa keskustellaan kaupungin tarjoamista harrastus- ja virkistystoiminnasta.
Moni terveystarkastuksessa käynyt on ollut hyvin tyytyväinen terveystarkastuksiin ja pitänyt niitä tarpeellisina, osa mennyt jatkotutkimuksiin ja saanut vaivoillensa tarpeellisen hoidon, tai saanut uusia ystäviä uudesta harrastuksesta. Parhaassa tapauksessa seniorineuvola työskentelisi moniammatillisessa yhteistyössä esimerkiksi fysioterapeuttien ja lääkärien kanssa.
Olen ihmetellyt suuresti sitä, että Vantaalla ei toimi kaikille avointa päiväkeskusta, niin kuin esimerkiksi Helsingin Kampissa. Ikäihmisille tulisi järjestää keskus, jossa olisi esimerkiksi ruokala, uimahalli, liikuntasali ja ryhmätiloja. Olisi paikka minne mennä viettämään päivää, syödä monipuolinen lämmin ateria edulliseen hintaan; kaikki kun eivät syö lämmintä ruokaa päivittäin tai yksin asuessa ei tule ruokaa paljon itse laitettua.
Seniorikeskuksessa saisi juttukavereita, sekä pystyisi vaikuttamaan omaan fyysiseen tai mielen terveyteen esimerkiksi osallistumalla ohjattuun liikunta- tai käsityöryhmään. Vaikka seniorikeskus maksaisi yhteiskunnalle, uskon, että se maksaisi itsensä monin verran takaisin.
Eläkeikä voi olla antoisaa ja rikasta aikaa. Soisin jokaiselle maamme eläkeläiselle hyvät mahdollisuudet vaikuttaa omaan terveyteensä ja nauttia täysillä eläkepäivistä!
Leena Pohjonen
Terveydenhoitajaopiskelija
Laurea-ammattikorkeakoulu
Olen huomannut, että nämä tapaamiset ovat olleet erittäin tärkeitä: seniorit eivät välttämättä ole tietoisia korkeista verenpaineistaan ja -sokereistaan, luuston kunnosta, Kelan etuisuuksista, esimerkiksi eläkkeensaajan hoitotuesta, tarjolla olevasta ryhmätoiminnasta ym.
Asiakkaan kanssa pyritään löytämään keinoja, miten hän itse voi vaikuttaa terveyden edistämiseensä ja saada siten lisää hyviä elinvuosia. Lääkärit tekevät hyvin arvokasta työtä, mutta heidän aikansa ei yksin riitä asiakkaan kokonaisvaltaiseen terveyden kartoittamiseen.
Siksi seniorineuvolan työtä tarvitaan ja lääkärit hyötyisivät seniorineuvolan kanssa tehtävästä yhteistyöstä. Lääkäreiltä myös säästyisi aikaa, kun he voisivat keskittyä vastaanotollaan asiakkaan olennaiseen asiaan. Myös yhteiskunta säästää rahaa, kun iäkkäät voivat terveemmin ja pärjäävät pidemmän aikaa kotona.
Mielestäni nämä terveystarkastukset olisi syytä aloittaa jo 65-vuotiaina, ja tapaamiset voisivat tapahtua vuosittain, toki asiakkaalle vapaaehtoisina. Mitä aikaisemmin terveystapaamiset aloitetaan, sitä varhaisemmassa vaiheessa voidaan vaikuttaa tuleviin elinvuosiin ja terveisiin elämäntapoihin, tapaturmien estoon sekä luuston haurastumiseen.
Kaikki ihmiset kun eivät elä 75-vuotiaiksi, ikään, jolloin tällä hetkellä asiakkaita on terveystapaamisiin kutsuttu! Terveystarkastuksissa löytyvät myös yksinäiset ja masentuneet henkilöt, joiden kanssa keskustellaan kaupungin tarjoamista harrastus- ja virkistystoiminnasta.
Moni terveystarkastuksessa käynyt on ollut hyvin tyytyväinen terveystarkastuksiin ja pitänyt niitä tarpeellisina, osa mennyt jatkotutkimuksiin ja saanut vaivoillensa tarpeellisen hoidon, tai saanut uusia ystäviä uudesta harrastuksesta. Parhaassa tapauksessa seniorineuvola työskentelisi moniammatillisessa yhteistyössä esimerkiksi fysioterapeuttien ja lääkärien kanssa.
Olen ihmetellyt suuresti sitä, että Vantaalla ei toimi kaikille avointa päiväkeskusta, niin kuin esimerkiksi Helsingin Kampissa. Ikäihmisille tulisi järjestää keskus, jossa olisi esimerkiksi ruokala, uimahalli, liikuntasali ja ryhmätiloja. Olisi paikka minne mennä viettämään päivää, syödä monipuolinen lämmin ateria edulliseen hintaan; kaikki kun eivät syö lämmintä ruokaa päivittäin tai yksin asuessa ei tule ruokaa paljon itse laitettua.
Seniorikeskuksessa saisi juttukavereita, sekä pystyisi vaikuttamaan omaan fyysiseen tai mielen terveyteen esimerkiksi osallistumalla ohjattuun liikunta- tai käsityöryhmään. Vaikka seniorikeskus maksaisi yhteiskunnalle, uskon, että se maksaisi itsensä monin verran takaisin.
Eläkeikä voi olla antoisaa ja rikasta aikaa. Soisin jokaiselle maamme eläkeläiselle hyvät mahdollisuudet vaikuttaa omaan terveyteensä ja nauttia täysillä eläkepäivistä!
Leena Pohjonen
Terveydenhoitajaopiskelija
Laurea-ammattikorkeakoulu
torstai 10. syyskuuta 2009
Tervetuloa Seniorpolikseemme
Seniorpoliksemme kehittää ja testaa senioreille tarkoitettuja palveluita ja tuotteita. Esimerkkinä asumis-, koulutus-, virkistys- ja hoivapalvelut. Seniorpolis siis auttaa senioreita heidän elämässään.
Seniorpolis myös koordinoi ja edistää muiden seniorihankkeiden toteutusta. Kehitämme myös hyvinvointialan liiketoimintaa. Uskomme, että Seniorpolis on edelläkävijä ikääntyvien tarpeiden huomioimisessa ja solmukohta seniorien asioiden edistämisessä. Haluamme rakentaa mukavaa elämää senioreille.
Seniorpolis koostuu kolmesta laajemmasta kokonaisuudesta, joiden toteuttamista vahvistimme vuoden 2009 alusta. Kyseessä ovat valmennuksen tarjoaminen hoiva-alan yrittäjille, Living lab -konseptin kehittäminen sekä virkistys-, harrastus-, elämys- ja matkailutoiminnan kehittäminen ja tarjoaminen senioreille.
Viime vuoden aikana huomasimme, että hoiva-alan yrittäjät olivat hyvin kiinnostuneita valmennuksesta. Tartuimme ajatukseen ja tarjoamme nykyisin valmennusta hoiva-alan yrittäjille. Valmennuksien tavoitteena on parantaa hoiva-alan yrittäjien osaamista ja liiketoiminnallista vahvuutta. Valmennuksina tarjoamme erilaisia täsmäkursseja, joissa opetetaan muun muassa talous- ja henkilöstöhallinnon asioita sekä tietysti senioreihin liittyviä asioita.
Living lab -konseptia kehitämme yhdessä Kainuussa esimerkiksi ammattikorkeakoulun ja yliopistokeskuksen kanssa. Living lab tarkoittaa aitoa ympäristöä, jossa voidaan testata ja kehittää erilaisia tuotteita ja palveluja. Ajatuksissamme on, että Ristijärvi olisi yksi osa Kainuun Living lab -ympäristöä.
Näiden kahden kokonaisuuden lisäksi Seniorpolis tarjoaa senioreille yhä enemmän tapahtumia. Järjestämme erilaisia infopäiviä muun muassa sairauksista ja tietysti puhtaasti virkistäviä tapahtumia, joissa seniorit voivat tavata toisiaan.
Lisätietoja hankkeestamme ja Ristijärven kunnasta löydätte Seniorpoliksen nettisivuilta: www.seniorpolis.com ja www.ristijarvi.fi.
Marika Kurth
Seniorpolis -hankkeen projektipäällikkö
Seniorpolis myös koordinoi ja edistää muiden seniorihankkeiden toteutusta. Kehitämme myös hyvinvointialan liiketoimintaa. Uskomme, että Seniorpolis on edelläkävijä ikääntyvien tarpeiden huomioimisessa ja solmukohta seniorien asioiden edistämisessä. Haluamme rakentaa mukavaa elämää senioreille.
Seniorpolis koostuu kolmesta laajemmasta kokonaisuudesta, joiden toteuttamista vahvistimme vuoden 2009 alusta. Kyseessä ovat valmennuksen tarjoaminen hoiva-alan yrittäjille, Living lab -konseptin kehittäminen sekä virkistys-, harrastus-, elämys- ja matkailutoiminnan kehittäminen ja tarjoaminen senioreille.
Viime vuoden aikana huomasimme, että hoiva-alan yrittäjät olivat hyvin kiinnostuneita valmennuksesta. Tartuimme ajatukseen ja tarjoamme nykyisin valmennusta hoiva-alan yrittäjille. Valmennuksien tavoitteena on parantaa hoiva-alan yrittäjien osaamista ja liiketoiminnallista vahvuutta. Valmennuksina tarjoamme erilaisia täsmäkursseja, joissa opetetaan muun muassa talous- ja henkilöstöhallinnon asioita sekä tietysti senioreihin liittyviä asioita.
Living lab -konseptia kehitämme yhdessä Kainuussa esimerkiksi ammattikorkeakoulun ja yliopistokeskuksen kanssa. Living lab tarkoittaa aitoa ympäristöä, jossa voidaan testata ja kehittää erilaisia tuotteita ja palveluja. Ajatuksissamme on, että Ristijärvi olisi yksi osa Kainuun Living lab -ympäristöä.
Näiden kahden kokonaisuuden lisäksi Seniorpolis tarjoaa senioreille yhä enemmän tapahtumia. Järjestämme erilaisia infopäiviä muun muassa sairauksista ja tietysti puhtaasti virkistäviä tapahtumia, joissa seniorit voivat tavata toisiaan.
Lisätietoja hankkeestamme ja Ristijärven kunnasta löydätte Seniorpoliksen nettisivuilta: www.seniorpolis.com ja www.ristijarvi.fi.
Marika Kurth
Seniorpolis -hankkeen projektipäällikkö
torstai 3. syyskuuta 2009
Rakas ystävä vai vihollinen: alkoholi
Viime vuosina on havahduttu uuteen ilmiöön: ikääntyneiden alkoholin kulutus on selvässä nousussa ja sen pelätään aiheuttavan vanhustenhuoltoon ongelmia. Mutta miksi olemme yhtäkkiä kiinnostuneita ikäihmisten alkoholin kulutuksesta? Onko kyseessä moralistinen innostus vai huoli ikäihmisistämme?
Miksi toisaalta on hyvin vaikeaa puhua alkoholin käytöstä ja tunnemme olomme välillä hyvin vaivautuneiksi, kun joudumme tilanteeseen, jossa myös alkoholinkäyttö olisi syytä ottaa puheeksi. Olemme vaivautuneita mutta toisaalta koemme syyllisyyttä siitä, ettemme puutu asiaan. Miksi alkoholin käyttö on meille suomalaisille niin kovin vaikea asia?
Elämän säätelyä alkoholilla
Usein sanotaan, että suomalaiset juovat humalahakuisesti. Mutta mitä se tarkoittaa? Voisiko ryyppääminen liittyä pyrkimykseen hallita omaa elämää ja toisaalta haluun menettää välillä kokonaan tuo kontrolli?
Me suomalaiset olemme työorientoitunut kansa, jonka raskaasta työstä ja sitäkin raskaammista huveista on tehty jopa monta laulua. Juopottelu on jossain määrin yksilön kapinaa ja hetkellistä vapautumista yleisistä normeista. Ehkä meillä suomalaisilla on ollut sen verran rankka historia ja karut elinolosuhteet, että olemme tarvinneet arjesta pakenemiseen rajut keinomme.
Juominen on kapinaa ja pakoa arjen todellisuudesta. Vaikka elämme onneksi rauhan aikaa, on meissä syvällä alistetun kansan tunnot. Suomen yli on jyrätty useampaan otteeseen – tuskaa ja ahdistusta on ollut pakko paeta jonnekin. Alkoholi on ollut kautta aikain portti toiseen -hetkellisesti ihanaan – todellisuuteen.
Vapaan alkoholikulttuurin huuma
Suomalaista alkoholikulttuuria on viimeisten vuosikymmenien aikana vielä sekoittanut siirtyminen tiukasta ja säädellystä lainsäädännöstä hyvin vapaaseen alkoholilainsäädäntöön. Ja niin siinä kävi, kuten ennustettiin: suomalaiset juovat enemmän kuin koskaan ennen. Vapaammassa anniskelussa on mukavat, eurooppalaiset, piirteensä, mutta vapaus tuli vain kovin nopeasti. Ja tuntuu siltä, että alkoholiteollisuus on ottanut kaiken irti hurmioituneesta vapaudestamme ja innostamme liittää alkoholi kaikkiin vähänkin merkittäviin elämämme tapahtumiin.
Suomalaisten on vain hyvin vaikea omaksua nk. eurooppalaista juomakulttuuria, jossa juominen liittyy enemmän rentoutumiseen kuin päihtymiseen. Suomalainen juo tullakseen humalaan – monissa maissa yritetään välttää humalaa ja kontrollin pettämistä.
Tuo itsekontrollin katoaminen on minusta se avainasia, miksi me koemme alkoholiongelmat hankaliksi. Toisaalta haemme sitä, mutta kun kontrolli pettää lopullisesti ja riippuvuus on syntynyt, emme halua enää olla asian kanssa tekemisissä. Silloin olemme sitä mieltä, että jokaisen tulee pitää itsestään huolta. Alkoholi koetaan henkilökohtaiseksi asiaksi.
Tämä ihmisten elämään puuttumattomuus – jokainen hoitaa omat asiansa – mentaliteetti hämmentää minua. Apua on vaikea pyytää. Ja toisaalta, jos auttamista ja tukea tarjotaan liiallisesti alkoholia käyttävälle, kritisoidaan siitä holhousyhteiskuntaa. Tällaisten argumenttien kohdalla sosiaaliturva ja palvelut tuntuvat joskus kollektiiviselta ihmeeltä.
Kontrollia, tukea ja apua vai hoivaa?
Minusta hoivan saamisen esteenä ei voi olla ihmisen elämäntapa. Eihän diabeetikkokaan jätetä heitteille, vaikka hän ei millään tavoin noudata ruokavaliota ja liiku, kuten kuuluisi. Juovaa asiakasta on välillä vaikea hoitaa ja auttaa. Silti ihmisyyteen kuuluu se, että häntä autetaan. Me ihmiset emme ole koneita. Päinvastoin – epätäydellisyys on ihmisyyttä mitä suurimmassa määrin.
Emme joudu projektissamme suunnittelemaan palveluja tiukkojen resurssien ja tulostavoitteiden pohjalta. Onneksi – vaikka pyrimme ottamaan reunaehdot realistisesti huomioon. Minusta on enemmän kuin omituista, että hoivapalvelut puristetaan tiettyyn ajalliseen standardiin, kun me kuitenkin olemme niin erilaisia ja tarvitsemme niin kovin erilaista apua.
Ihmisten kohtaaminen vaatii aikaa erityisesti vaikeissa tilanteissa. Emme voi vain suunnitella hienoja palvelulokeroita, vaan meidän on suunniteltava palvelut siten, että ne ottavat huomioon yksilön, ihmisen, joka on meidän asiakkaamme. On hän sitten vaikka päihdeongelmainen ikäihminen.
Maria Viljanen
Projektipäällikkö
Liika on aina liikaa –ikääntyminen ja alkoholi –projekti
Sininauhaliitto
www.tippavaara.info
Miksi toisaalta on hyvin vaikeaa puhua alkoholin käytöstä ja tunnemme olomme välillä hyvin vaivautuneiksi, kun joudumme tilanteeseen, jossa myös alkoholinkäyttö olisi syytä ottaa puheeksi. Olemme vaivautuneita mutta toisaalta koemme syyllisyyttä siitä, ettemme puutu asiaan. Miksi alkoholin käyttö on meille suomalaisille niin kovin vaikea asia?
Elämän säätelyä alkoholilla
Usein sanotaan, että suomalaiset juovat humalahakuisesti. Mutta mitä se tarkoittaa? Voisiko ryyppääminen liittyä pyrkimykseen hallita omaa elämää ja toisaalta haluun menettää välillä kokonaan tuo kontrolli?
Me suomalaiset olemme työorientoitunut kansa, jonka raskaasta työstä ja sitäkin raskaammista huveista on tehty jopa monta laulua. Juopottelu on jossain määrin yksilön kapinaa ja hetkellistä vapautumista yleisistä normeista. Ehkä meillä suomalaisilla on ollut sen verran rankka historia ja karut elinolosuhteet, että olemme tarvinneet arjesta pakenemiseen rajut keinomme.
Juominen on kapinaa ja pakoa arjen todellisuudesta. Vaikka elämme onneksi rauhan aikaa, on meissä syvällä alistetun kansan tunnot. Suomen yli on jyrätty useampaan otteeseen – tuskaa ja ahdistusta on ollut pakko paeta jonnekin. Alkoholi on ollut kautta aikain portti toiseen -hetkellisesti ihanaan – todellisuuteen.
Vapaan alkoholikulttuurin huuma
Suomalaista alkoholikulttuuria on viimeisten vuosikymmenien aikana vielä sekoittanut siirtyminen tiukasta ja säädellystä lainsäädännöstä hyvin vapaaseen alkoholilainsäädäntöön. Ja niin siinä kävi, kuten ennustettiin: suomalaiset juovat enemmän kuin koskaan ennen. Vapaammassa anniskelussa on mukavat, eurooppalaiset, piirteensä, mutta vapaus tuli vain kovin nopeasti. Ja tuntuu siltä, että alkoholiteollisuus on ottanut kaiken irti hurmioituneesta vapaudestamme ja innostamme liittää alkoholi kaikkiin vähänkin merkittäviin elämämme tapahtumiin.
Suomalaisten on vain hyvin vaikea omaksua nk. eurooppalaista juomakulttuuria, jossa juominen liittyy enemmän rentoutumiseen kuin päihtymiseen. Suomalainen juo tullakseen humalaan – monissa maissa yritetään välttää humalaa ja kontrollin pettämistä.
Tuo itsekontrollin katoaminen on minusta se avainasia, miksi me koemme alkoholiongelmat hankaliksi. Toisaalta haemme sitä, mutta kun kontrolli pettää lopullisesti ja riippuvuus on syntynyt, emme halua enää olla asian kanssa tekemisissä. Silloin olemme sitä mieltä, että jokaisen tulee pitää itsestään huolta. Alkoholi koetaan henkilökohtaiseksi asiaksi.
Tämä ihmisten elämään puuttumattomuus – jokainen hoitaa omat asiansa – mentaliteetti hämmentää minua. Apua on vaikea pyytää. Ja toisaalta, jos auttamista ja tukea tarjotaan liiallisesti alkoholia käyttävälle, kritisoidaan siitä holhousyhteiskuntaa. Tällaisten argumenttien kohdalla sosiaaliturva ja palvelut tuntuvat joskus kollektiiviselta ihmeeltä.
Kontrollia, tukea ja apua vai hoivaa?
Minusta hoivan saamisen esteenä ei voi olla ihmisen elämäntapa. Eihän diabeetikkokaan jätetä heitteille, vaikka hän ei millään tavoin noudata ruokavaliota ja liiku, kuten kuuluisi. Juovaa asiakasta on välillä vaikea hoitaa ja auttaa. Silti ihmisyyteen kuuluu se, että häntä autetaan. Me ihmiset emme ole koneita. Päinvastoin – epätäydellisyys on ihmisyyttä mitä suurimmassa määrin.
Emme joudu projektissamme suunnittelemaan palveluja tiukkojen resurssien ja tulostavoitteiden pohjalta. Onneksi – vaikka pyrimme ottamaan reunaehdot realistisesti huomioon. Minusta on enemmän kuin omituista, että hoivapalvelut puristetaan tiettyyn ajalliseen standardiin, kun me kuitenkin olemme niin erilaisia ja tarvitsemme niin kovin erilaista apua.
Ihmisten kohtaaminen vaatii aikaa erityisesti vaikeissa tilanteissa. Emme voi vain suunnitella hienoja palvelulokeroita, vaan meidän on suunniteltava palvelut siten, että ne ottavat huomioon yksilön, ihmisen, joka on meidän asiakkaamme. On hän sitten vaikka päihdeongelmainen ikäihminen.
Maria Viljanen
Projektipäällikkö
Liika on aina liikaa –ikääntyminen ja alkoholi –projekti
Sininauhaliitto
www.tippavaara.info
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
