Huolestunut seniori soitti minulle

Viime tiistaina minulle soitti huolestunut ikäihminen. Utrion kuolemanpilleri kannanotto oli kuohuttanut hänen mieltään: "Miten koviksi suomalaisten asenteet vanhuuteen ja vanhenemiseen ovatkaan tulleet".

Keskustelimme tästä asenteiden muutoksesta. Rouva oli tehnyt elämäntyönsä sairaanhoitajana. Löysimme nopeasti yhteisiä näkökulmia. Olen työssäni Vantaan Ikääntymispoliittisen ohjelmaryhmän sihteeri ja siinä on kiinnitetty paljon huomiota vanhuksiin kohdistuviin kielteisiin asenteisiin. Meitä yhdisti ajatus kaikenlaisen elämän kokemisesta rikkautena. Olen työskennellyt aikaisemmassa työvaiheissani työskennellyt vanhainkodin johtajana ja puhelinkeskustelussa ajatukseni palasivat vanhainkotiin.

Vanhainkoti on täynnä elämää…..

Työskennellessäni vanhainkodissa lukioikäinen tyttäreni vieraili siellä ja kierteli mukanani eri osastoilla tavaten henkilökuntaa ja vanhuksia. Kun palasimme kierrokselta, hän totesi. että vanhainkoti on elämää täynnä. Näinhän se on. Vanhainkodissa oli sata asukasta ja heidän keski-ikänsä oli siinä 85 ikävuoden kieppeillä - siis 850 vuotta elettyä elämää. Elämäntarinoita ja kokemuksia valtava määrä.

Nevanlinnan oivallisen hienossa Marie-kirjassa on kuvattu vanhainkodin asukkaan sisäistä todellisuutta, lipumista ajattomuudessa, menneisyydessä ja nykyhetkessä risteillen. Vanhainkodin asukas kantaa mukanaan lapsuuttaan, nuoruuttaan, perhettään, ystäviään - kaikkena mitä hänen elämäntarinaansa sisältyy.

Marielle vanhainkodin vihreä Martelan sohva ei ollut vihreä Martelan sohva, vaan lapsuuden teehuoneen samettiverho. Muistoja tulvi aina kun hän istui tuolla vihreällä sohvalla. Lähihoitaja Leena ei ollut hänelle Leena, vaan toi hänen ajatuksiinsa naapurin tytön, jonka kanssa hän kulki nuoruutensa kesäiltoja meren rannan kahviloissa.

Totesimme puhelinkeskustelussamme, kuinka elämän sisäinen kokeminen on merkityksellistä.

…. vai kuolemaa

Vanhainkodissa saatetaan ihminen viimeisen sillan yli. Tämä tekee työstä hyvin ainutlaatuista. On poikkeuksellista saada olla niin lähellä haurasta elämää aivan sen viimeisissä vaiheissa. Ulkoapäin katsellen voisi nähdä elämästä luopumisen ja sairauden tuoman haurauden ankeana tai luotaan työntävänä, jopa pelottavanakin asiana.

Vanhainkodin johtajana sain nähdä sen erityisen ammattitaidon, joka hoitajilla on. He pystyvät hyvin herkästi huomaamaan kunkin vanhuksen yksilölliset mielialan vaihtelut ja persoonalliset ominaisuudet. Samoin heillä oli erityinen taito saada yhteys sellaiseenkin vanhukseen, joka on jo huomattavan paljon menettänyt muistiaan ja aistejaan.

Yhteys vanhukseen tällaisessa elämän vaiheessa on hyvin hienoviritteinen asia. Se ilmenee reagointina kosketukseen, pieninä ilmeinä silmien ja suun ympärillä, hentoina kuiskauksina. Vanhainkotien hoitajilla on kyky työskennellä näin. Valtaosa tästä ammattitaidosta ei ole erillinen toimenpide, vaan se on tapa löytää yhteys asukkaaseen eri tilanteissa.

Oli miellyttävä keskustella kanssasi. Kiitos soitosta.

Anne Aaltio
Vantaan Ikääntymispoliittisen ohjelmaryhmän sihteeri
Ex-vanhainkodin johtaja