Vanhusten hoiva on puhuttanut jo pitkään. Vaikka kuorisi päältä pahimman mediavaahdon, on selvää, että yhteiskuntamme ei kohtele yhteisen hyvinvointimme eteen ikänsä työtä tehneitä vanhuksiaan kaikin tavoin kunnollisesti.
Vantaan kaupungin strategisena tavoitteena on jo monen vuoden ajan ollut, että otamme yhteisen vastuun hyvästä vanhuudesta. Tämä on välttämätöntä, koska elämme toimintaympäristössä, jossa Vantaan väestö ikääntyy poikkeuksellisen nopeasti.
Vantaan ikääntymisohjelma on eräs tapa päästä strategisessa tavoitteessa maaliin. Ikääntymisohjelman keskiössä on ikäihminen ja hänen läheisensä.
Todellisuudessa vanhuksella on vielä kaikki hyvin niin kauan, kun hänellä on läheisiä, jotka välittävät hänestä ja haluavat vanhuksen asioita hoitaa. Asiat ovat hyvin vielä siinäkin vaiheessa, kun naapurit tuntevat Ainon ja Reinon ja osaavat kysellä heidän vointiaan sekä tarvittaessa auttaa arjen askareissa.
Entäpä, kun kukaan ei enää tunne ja tiedä? Eikö kukaan enää välitäkään?
Ikääntymispoliittisessa ohjelmassa voitaisiin ottaa tavoitteeksi, että Vantaalla tunnetaan jokainen vanhus nimeltä ja näöltä. Vain näin voimme kantaa yhteistä vastuuta hyvästä vanhuudesta.
Kati Tyystjärvi
kaupunginvaltuutettu, vas.
www.katityystjarvi.fi
tiistai 10. marraskuuta 2009
maanantai 2. marraskuuta 2009
Ikäihmiset saatava liikunnan pariin
Tulevaisuuden vanhukset eivät toivo perinteisessä vanhainkodissa asumista.
Ikäihmiset on saatava liikunnan pariin. Vanhusten tarpeisiin kohdistuvaa liikuntaa on kehitettävä. Voima- ja tasapainoharjoittelu parantaa lihasvoimaa ja näinollen ennaltaehkäisee loukkaantumisia (etenkin lonkkamurtumisia), jotka voivat olla kohtalokkaita ikääntyvälle ihmiselle ja ovat kalliita koko yhteiskunnalle.
Liikunnasta saa hyvän mielen ja se edistää itsenäistä selviytymistä kotona pidempään. On erittäin tärkeää, liikkumisen lisäksi, pitää huolta henkisestä jaksamisesta.
Helsingin Huopalahteen avattiin elokuussa Taavetinpuisto, jossa on ikäihmisten tarpeisiin suunniteltuja laitteita. Erityisen hieno ja käytännöllinen on laite, jossa saa vyötäröään hoikemmaksi, se kun on usein ikäihmisten heikoin kohta. Tällaisia liikunnallisia puistoja, toivottavasti myös Vantaalle palvelutalojen läheisyyteen.
Näille on käyttöä!
Anja Pekkinen
senioriosaaja
Ikäihmiset on saatava liikunnan pariin. Vanhusten tarpeisiin kohdistuvaa liikuntaa on kehitettävä. Voima- ja tasapainoharjoittelu parantaa lihasvoimaa ja näinollen ennaltaehkäisee loukkaantumisia (etenkin lonkkamurtumisia), jotka voivat olla kohtalokkaita ikääntyvälle ihmiselle ja ovat kalliita koko yhteiskunnalle.
Liikunnasta saa hyvän mielen ja se edistää itsenäistä selviytymistä kotona pidempään. On erittäin tärkeää, liikkumisen lisäksi, pitää huolta henkisestä jaksamisesta.
Helsingin Huopalahteen avattiin elokuussa Taavetinpuisto, jossa on ikäihmisten tarpeisiin suunniteltuja laitteita. Erityisen hieno ja käytännöllinen on laite, jossa saa vyötäröään hoikemmaksi, se kun on usein ikäihmisten heikoin kohta. Tällaisia liikunnallisia puistoja, toivottavasti myös Vantaalle palvelutalojen läheisyyteen.
Näille on käyttöä!
Anja Pekkinen
senioriosaaja
tiistai 27. lokakuuta 2009
Ikääntynyttä ei jätetä
Muutosvoimaa vanhustyön osaamiseen -hanke Vantaalla on edennyt puoliväliinsä. Tehtyä ja tulevaa pohdittiin Tikkurilan Laureassa Vanhustyön tulevaisuus -seminaarissa 19.10. Mukana oli myös vierailevia tähtiä.
Tilaisuudessa puhunut professori Sirkka-Liisa Kivelä kritisoi kärkevästi valtiovallan ratkaisuja vanhustyössä. Vantaan vanhustyön tulevaisuuden näkymät saivat myös kiitosta Espoon vanhuspalvelujen johtajalta Jaakko Valvanteelta.
Me parastajat
– Mehän kilvoittelemme Vantaan kanssa hyvällä tavalla ja otamme käyttöön toistemme hyviä käytäntöjä eli parastamme. Esimerkiksi näin olemme tehneet senioriosaaja-kouluttamisessa, Valvanne sanoi. Hän huomasi tekeillä olevan Vantaan ikääntymispoliittisen ohjelman kovasti muistuttavan Espoon vastaavaa, jo käytössä olevaa ohjelmaa.
Niinpä hän opasti Vantaata. – Pitäkää huolta, että ohjelma myös toteutetaan ja että ohjelmassa on tunnetta, sillä hoitaminen on rakkauden kieltä, Valvanne muistutti.
Hoiva-ohjaajille tarvetta
Vantaan vanhusten avopalvelujen palvelupäällikkö Anna-Liisa Korhonen ehdotti palveluohjaukseen ns. hoiva-ohjaajia. - Kun palvelusetelit tulevat käyttöön, tarvitsevat ikäihmiset ohjausta palveluiden hankinnassa. Kun valinnanvapaus lisääntyy, tarvitaan myös ohjaajaa oikeanlaisten palveluiden löytämiseen, sanoi Korhonen. Hän myös muistutti, että 300 kotihoidon 900 asiakkaasta tarvitsee vain lääkkeiden jakelua, joten apteekit lääkkeiden jakelijoina vapauttaisivat voimavaroja varsinaiseen hoitotyöhön.
Korhonen ehdotti kotihoidon eriyttämistä akuutti- ja pitkäkestoisiin linjoihin palvelun tehostamiseksi sekä asiakkaiden vastaanottotiimiä. – Yhteistyössä henkilökunnan kanssa pitäisi miettiä myös työvuorojärjestelyitä. Työvuorot eivät vastaa tarvetta kiireisimpinä tunteina.
Kodinomaisuutta ja lääkkeetöntä hoitoa
Ylilääkäri, professori Sirkka-Liisa Kivelä Turun yliopistosta vannoi kodinomaisen hoidon nimeen jopa laitoshoidossa. Hän vaati lisää lääkkeetöntä hoitoa, jonka tehokkuudesta on näyttöä. – Lääkärikunta olisi saatava mukaan vanhustyön kehittämiseen. Geriatreja on Suomessa aivan liian vähän, Kivelä sanoi.
Kivelän mielestä hallituksen politiikkaohjelmat eivät ota iäkkäitä huomioon. Vanhuuteen ei satsata budjeteissa niin paljon kuin lapsuuteen. – Ministeriöistä puuttuu geriatrista osaamista, hän totesi yksikantaan.
Syrjityt iäkkäät
Iäkkäitä syrjitään avoimesti, ja myös julkisuudessa. – Kuolemanpillerikeskustelu oli rankkaa ikäsyrjintää. Eutanasia kytkettiin avoimesti vanhusten hoitoon. Julkisuudessa käsiteltyjen lääninhallituksien raportit oli tehty kanteluiden perusteella, joiden oli tarkoituskin puuttua väärinkäytöksiin. Näin vanhustyöstä luotiin väärä, valikoitunut kuva. Tämä kielteisyys on julkisuudessa yleistä, moitti Kivelä.
Uutena ilmiönä Kivelä nosti esiin vanhusten uusasunnottomuuden. – Kun vanhus myy asuntonsa ja muuttaa yksityiseen palvelutaloon säästöt hupenevat nopeasti. Lopulta hän joutuu muuttamaan palvelutalosta pois jääden vaille asuntoa.
Teksti:Esa Pesonen
Tilaisuudessa puhunut professori Sirkka-Liisa Kivelä kritisoi kärkevästi valtiovallan ratkaisuja vanhustyössä. Vantaan vanhustyön tulevaisuuden näkymät saivat myös kiitosta Espoon vanhuspalvelujen johtajalta Jaakko Valvanteelta.
Me parastajat
– Mehän kilvoittelemme Vantaan kanssa hyvällä tavalla ja otamme käyttöön toistemme hyviä käytäntöjä eli parastamme. Esimerkiksi näin olemme tehneet senioriosaaja-kouluttamisessa, Valvanne sanoi. Hän huomasi tekeillä olevan Vantaan ikääntymispoliittisen ohjelman kovasti muistuttavan Espoon vastaavaa, jo käytössä olevaa ohjelmaa.
Niinpä hän opasti Vantaata. – Pitäkää huolta, että ohjelma myös toteutetaan ja että ohjelmassa on tunnetta, sillä hoitaminen on rakkauden kieltä, Valvanne muistutti.
Hoiva-ohjaajille tarvetta
Vantaan vanhusten avopalvelujen palvelupäällikkö Anna-Liisa Korhonen ehdotti palveluohjaukseen ns. hoiva-ohjaajia. - Kun palvelusetelit tulevat käyttöön, tarvitsevat ikäihmiset ohjausta palveluiden hankinnassa. Kun valinnanvapaus lisääntyy, tarvitaan myös ohjaajaa oikeanlaisten palveluiden löytämiseen, sanoi Korhonen. Hän myös muistutti, että 300 kotihoidon 900 asiakkaasta tarvitsee vain lääkkeiden jakelua, joten apteekit lääkkeiden jakelijoina vapauttaisivat voimavaroja varsinaiseen hoitotyöhön.
Korhonen ehdotti kotihoidon eriyttämistä akuutti- ja pitkäkestoisiin linjoihin palvelun tehostamiseksi sekä asiakkaiden vastaanottotiimiä. – Yhteistyössä henkilökunnan kanssa pitäisi miettiä myös työvuorojärjestelyitä. Työvuorot eivät vastaa tarvetta kiireisimpinä tunteina.
Kodinomaisuutta ja lääkkeetöntä hoitoa
Ylilääkäri, professori Sirkka-Liisa Kivelä Turun yliopistosta vannoi kodinomaisen hoidon nimeen jopa laitoshoidossa. Hän vaati lisää lääkkeetöntä hoitoa, jonka tehokkuudesta on näyttöä. – Lääkärikunta olisi saatava mukaan vanhustyön kehittämiseen. Geriatreja on Suomessa aivan liian vähän, Kivelä sanoi.
Kivelän mielestä hallituksen politiikkaohjelmat eivät ota iäkkäitä huomioon. Vanhuuteen ei satsata budjeteissa niin paljon kuin lapsuuteen. – Ministeriöistä puuttuu geriatrista osaamista, hän totesi yksikantaan.
Syrjityt iäkkäät
Iäkkäitä syrjitään avoimesti, ja myös julkisuudessa. – Kuolemanpillerikeskustelu oli rankkaa ikäsyrjintää. Eutanasia kytkettiin avoimesti vanhusten hoitoon. Julkisuudessa käsiteltyjen lääninhallituksien raportit oli tehty kanteluiden perusteella, joiden oli tarkoituskin puuttua väärinkäytöksiin. Näin vanhustyöstä luotiin väärä, valikoitunut kuva. Tämä kielteisyys on julkisuudessa yleistä, moitti Kivelä.
Uutena ilmiönä Kivelä nosti esiin vanhusten uusasunnottomuuden. – Kun vanhus myy asuntonsa ja muuttaa yksityiseen palvelutaloon säästöt hupenevat nopeasti. Lopulta hän joutuu muuttamaan palvelutalosta pois jääden vaille asuntoa.
Teksti:Esa Pesonen
torstai 22. lokakuuta 2009
Otteita pääjohtaja Jorma Huuhtasen puheesta 10.10. Vanhustenpäivän juhlassa Vantaalla
Eläkelaitoksesta koko kansan sosiaaliturvan palvelutaloksi
Kansaneläkelaitos, Kela, perustettiin vuonna 1937. Aluksi se oli nimensä mukaisesti eläkelaitos, joka huolehti pelkästään kansaneläkkeiden maksamisesta. Vähitellen toiminta laajentui. Tänä päivänä Kela on monipuolinen sosiaaliturvan palvelutalo, joka huolehtii Suomessa asuvien sosiaaliturvasta eri elämäntilanteissa. Kaikki Suomessa asuvat ovat jossakin elämänsä vaiheessa Kelan asiakkaita. Myös ulkomailla asuvat voivat kuulua Suomen sosiaaliturvan piiriin ja saada Kelalta etuuksia.
Kelan toiminta-ajatus on Elämässä mukana – muutoksissa tukena. Kela turvaa väestön toimeentuloa, edistää terveyttä ja tukee itsenäistä selviytymistä. Toimintamme ohjaavia arvoja ovat ihmistä arvostava, osaava, uudistuva ja yhteistyökykyinen.
Päätehtävämme on huolehtia sosiaaliturvaa koskevan lainsäädännön toimeenpanosta. Yhteensä hoidettavanamme on yli 100 erilaista etuutta.
Kela on sosiaalietuuksia myöntäessään lainsäädännön toimeenpanija. Lait säätää eduskunta. Silti kansalainen usein katsoo, että on Kelan syy, jos hänen hakemuksensa hylätään tai esimerkiksi korvaus lääkärinpalkkiosta on kovin pieni. Vaikka etuuden hakijan näkökulmasta hylkäävä päätös voi tuntua epäoikeudenmukaiselta, toimeenpanijalle oikeudenmukaisuus tarkoittaa käytännössä sitä, että kansalaisia kohdellaan tasapuolisesti ja ratkaisukäytäntö on yhdenmukaista.
Kela ikäihmisten ja vanhusten kuntouttajana
Väestömme ikääntyminen, eliniän pidentyminen ja eläkkeelle siirtyminen ovat suuri haaste myös sosiaaliturvalle. Vanhusten määrän kasvu lisää hoivan ja kuntoutuksen tarvetta. Tämä merkitsee haastetta vanhusten omatoimisuuden, aktiivisuuden ja toimintakyvyn turvaamiselle. Ratkaisevaa onkin, miten kuntoutuksella ja muilla tukitoimilla voidaan ylläpitää ja edistää ikääntyneiden toimintakykyä sekä tukea omaisistaan huolehtivien jaksamista.
Päävastuu ikäihmisten toimintakyvyn ylläpitämisestä ja kuntoutuksesta on kuntien sosiaali- ja terveydenhuollolla, jossa kuntoutus on osa ikäihmisten hoitoa ja muita palveluja. Kuntoutuksen järjestämisessä eri tahojen välisellä yhteistyöllä on kuitenkin oleellinen merkitys. Yhteistyöstä on säädetty oma lakinsa.
Koska Kelan velvollisuus järjestää lääkinnällistä kuntoutusta koskee työikäisiä vaikeavammaisia, Kela järjestää ikäihmisten ja vanhusten lääkinnällistä kuntoutusta harkinnanvaraisena kuntoutuksena eduskunnan hyväksymän määrärahan puitteissa. Tällä tavalla Kela pyrkii omalta osaltaan vastaamaan siihen kuntoutustarpeeseen, joka yleensä lisääntyy iän myötä. Ikääntyvän väestön toimintakyvyn ylläpitäminen on sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta tärkeää. Riittävä toimintakyky mahdollistaa omatoimisuuden ja selviytymisen kotona, ja samalla se vähentää pitkäaikaisen laitoshoidon tarvetta ja kustannuksia.
Kelan ikäihmisille kohdennettu kuntoutus toteutetaan lähinnä yksilöllisinä kuntoutusjaksoina sekä kuntoutus- ja sopeutumisvalmennuskursseina. Kurssimuotoista kuntoutusta kohdennetaan mm. aivohalvaus-, syöpä- ja sydänsairauksista kärsiville sekä tuki- ja liikuntaelinsairaille. Kursseja järjestetään myös reuma-, hengityselin- ja neurologisista sairauksista kärsiville.
Vuonna 2008 Kelan kuntoutuspalvelujen saajista 3 500 henkilöä oli yli 64-vuotiaita. Heidän kuntoutuksesta aiheutuneet kustannukset olivat yhteensä 7 milj. euroa. ´
Kela vanhusväestön kuntoutuksen kehittäjänä
Kuntoutuksen tulisi vastata niihin tarpeisiin, joita asiakkaat ja yhteiskunta sille asettavat. Minkälaista kuntoutusta vanhukset ja ikäihmiset tarvitsevat nyt ja tulevaisuudessa? Vielä työelämässä olevien ikääntyvien kuntoutustarpeet ovat erilaisia kuin jo työuransa päättäneiden vanhusten. Näihin kysymyksiin Kela pyrkii hakemaan vastausta mm. kohdentamalla kuntoutusvaroja myös tutkimus- ja kehittämistoimintaan. Kelan kuntoutuksen yhtenä vahvuutena pidetäänkin laajaa tutkimus- ja kehittämisyhteistyötä.
Geriatrista kuntoutusta Kela on kehittänyt vuodesta 2000 alkaen. Hankkeessa on kehitetty ikäihmisten erilaisia kurssimalleja ja tehty vaikuttavuustutkimusta. Alustavien tutkimustulosten pohjalta hanketta monipuolistetaan erilaisiin uusiin kokeiluihin. Kehittämishankkeissa vaikuttaviksi todettuja ikäihmisten kuntoutusmuotoja pyritään siirtämään vakiintuneeksi harkinnanvaraisen kuntoutuksen toiminnaksi.
Lähtökohtana ovat sellaiset kohde- ja sairausryhmät, joiden tarpeeseen Kelan katsotaan voivan pystyä vastaamaan. Tällöin tavoitteena on estää toimintakyvyn heikkenemistä niin, että vanhus pystyy selviytymään kotona mahdollisimman pitkään. Kyseessä olisi tällöin moniammatillisen työryhmän toteuttama vaativa laitos- ja avokuntoutus. Keskeisiä Kelalle kuuluvia sairausryhmiä voisivat olla esimerkiksi aivohalvaus, Parkinsonin tauti, muut neurologiset sairaudet, sydänsairaudet ja tuki- ja liikuntaelin sairaudet. Lisäksi tulee kohentaa ikääntyneiden omaishoitajien toimintakykyä ja estää heidän syrjäytymistään.
Kehittämistyötä tehdään yhteistyössä Kelan tutkimusosaston, eri yliopistojen ja palveluntuottajien kanssa. Tulevina vuosina tavoitteena on kehittää mm. suuressa laitostumis- ja kaatumisriskissä olevien dementoituneiden potilaiden ja heidän omaistensa avokuntoutusta, iäkkäiden aivohalvauspotilaiden tehostettua kädenkuntoutusta ja painokevennettyä kävelykuntoutusta, aktivoivaa fysioterapiaa aviohalvauspotilaille sekä vaikuttavuuden arviointia.
Haasteita riittää
Kela on omalta osaltaan pyrkinyt lainsäädännön asettamissa puitteissa huolehtimaan myös vanhusten, eläkkeellä ja työelämästä poissaolevien kuntoutuksesta. Tähän on päästy suuntaamalla resursseja tietoisesti myös ikääntyneiden ja vanhusten kuntoutukseen. Tavoitteena on auttaa näiden ihmisten selviytymistä oman elämänsä sekä yhteiskunnan heille asettamista vaatimuksista nyt ja tulevaisuudessa.
Kela on esittänyt Kehittämisohjelmassaan ja myös sosiaaliturvan uudistamista selvittävälle Sata-komitealle vaikeavammaisten lääkinnällisen kuntoutuksen ikärajan nostamista.
Kuntoutuminen, kuten moni muukin asia, on myös ihmisen oman tahdon asia. Parhaimmatkaan laitteet tai sitkeinkään ulkopuolinen hoputus ei auta, jos omaa halua ja motivaatiota ei löydy. Motivaation syntyyn vaikuttaa ratkaisevasti lähipiirin suhtautuminen. Kannustusta, uskoa ja aikaa tarvitaan paljon.
Kuntoutuksen Kehittämisohjelmassa 2015 on visioitu Kelan kuntoutuksen tulevaisuutta. Yhtenä tavoitteena on, että Kelan järjestämä kuntoutus nähdään tärkeänä sosiaalisena investointina ja että kuntoutuspalvelut tukevat työelämään ja yhteiskuntaan osallistumista sekä arjessa selviytymistä. Ennen kaikkea toivomme, että kuntoutus olisi sitä tarvitsevalle – tie parempaan elämään!
Jorma Huuhtanen
Kela
Pääjohtaja
Vanhustenviikon teema vuonna 2009 oli kuntoutus.
Huuhtasen puhe pidettiin 10.10. Vantaalla Vanhustenpäivän juhlassa.
Kansaneläkelaitos, Kela, perustettiin vuonna 1937. Aluksi se oli nimensä mukaisesti eläkelaitos, joka huolehti pelkästään kansaneläkkeiden maksamisesta. Vähitellen toiminta laajentui. Tänä päivänä Kela on monipuolinen sosiaaliturvan palvelutalo, joka huolehtii Suomessa asuvien sosiaaliturvasta eri elämäntilanteissa. Kaikki Suomessa asuvat ovat jossakin elämänsä vaiheessa Kelan asiakkaita. Myös ulkomailla asuvat voivat kuulua Suomen sosiaaliturvan piiriin ja saada Kelalta etuuksia.
Kelan toiminta-ajatus on Elämässä mukana – muutoksissa tukena. Kela turvaa väestön toimeentuloa, edistää terveyttä ja tukee itsenäistä selviytymistä. Toimintamme ohjaavia arvoja ovat ihmistä arvostava, osaava, uudistuva ja yhteistyökykyinen.
Päätehtävämme on huolehtia sosiaaliturvaa koskevan lainsäädännön toimeenpanosta. Yhteensä hoidettavanamme on yli 100 erilaista etuutta.
Kela on sosiaalietuuksia myöntäessään lainsäädännön toimeenpanija. Lait säätää eduskunta. Silti kansalainen usein katsoo, että on Kelan syy, jos hänen hakemuksensa hylätään tai esimerkiksi korvaus lääkärinpalkkiosta on kovin pieni. Vaikka etuuden hakijan näkökulmasta hylkäävä päätös voi tuntua epäoikeudenmukaiselta, toimeenpanijalle oikeudenmukaisuus tarkoittaa käytännössä sitä, että kansalaisia kohdellaan tasapuolisesti ja ratkaisukäytäntö on yhdenmukaista.
Kela ikäihmisten ja vanhusten kuntouttajana
Väestömme ikääntyminen, eliniän pidentyminen ja eläkkeelle siirtyminen ovat suuri haaste myös sosiaaliturvalle. Vanhusten määrän kasvu lisää hoivan ja kuntoutuksen tarvetta. Tämä merkitsee haastetta vanhusten omatoimisuuden, aktiivisuuden ja toimintakyvyn turvaamiselle. Ratkaisevaa onkin, miten kuntoutuksella ja muilla tukitoimilla voidaan ylläpitää ja edistää ikääntyneiden toimintakykyä sekä tukea omaisistaan huolehtivien jaksamista.
Päävastuu ikäihmisten toimintakyvyn ylläpitämisestä ja kuntoutuksesta on kuntien sosiaali- ja terveydenhuollolla, jossa kuntoutus on osa ikäihmisten hoitoa ja muita palveluja. Kuntoutuksen järjestämisessä eri tahojen välisellä yhteistyöllä on kuitenkin oleellinen merkitys. Yhteistyöstä on säädetty oma lakinsa.
Koska Kelan velvollisuus järjestää lääkinnällistä kuntoutusta koskee työikäisiä vaikeavammaisia, Kela järjestää ikäihmisten ja vanhusten lääkinnällistä kuntoutusta harkinnanvaraisena kuntoutuksena eduskunnan hyväksymän määrärahan puitteissa. Tällä tavalla Kela pyrkii omalta osaltaan vastaamaan siihen kuntoutustarpeeseen, joka yleensä lisääntyy iän myötä. Ikääntyvän väestön toimintakyvyn ylläpitäminen on sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta tärkeää. Riittävä toimintakyky mahdollistaa omatoimisuuden ja selviytymisen kotona, ja samalla se vähentää pitkäaikaisen laitoshoidon tarvetta ja kustannuksia.
Kelan ikäihmisille kohdennettu kuntoutus toteutetaan lähinnä yksilöllisinä kuntoutusjaksoina sekä kuntoutus- ja sopeutumisvalmennuskursseina. Kurssimuotoista kuntoutusta kohdennetaan mm. aivohalvaus-, syöpä- ja sydänsairauksista kärsiville sekä tuki- ja liikuntaelinsairaille. Kursseja järjestetään myös reuma-, hengityselin- ja neurologisista sairauksista kärsiville.
Vuonna 2008 Kelan kuntoutuspalvelujen saajista 3 500 henkilöä oli yli 64-vuotiaita. Heidän kuntoutuksesta aiheutuneet kustannukset olivat yhteensä 7 milj. euroa. ´
Kela vanhusväestön kuntoutuksen kehittäjänä
Kuntoutuksen tulisi vastata niihin tarpeisiin, joita asiakkaat ja yhteiskunta sille asettavat. Minkälaista kuntoutusta vanhukset ja ikäihmiset tarvitsevat nyt ja tulevaisuudessa? Vielä työelämässä olevien ikääntyvien kuntoutustarpeet ovat erilaisia kuin jo työuransa päättäneiden vanhusten. Näihin kysymyksiin Kela pyrkii hakemaan vastausta mm. kohdentamalla kuntoutusvaroja myös tutkimus- ja kehittämistoimintaan. Kelan kuntoutuksen yhtenä vahvuutena pidetäänkin laajaa tutkimus- ja kehittämisyhteistyötä.
Geriatrista kuntoutusta Kela on kehittänyt vuodesta 2000 alkaen. Hankkeessa on kehitetty ikäihmisten erilaisia kurssimalleja ja tehty vaikuttavuustutkimusta. Alustavien tutkimustulosten pohjalta hanketta monipuolistetaan erilaisiin uusiin kokeiluihin. Kehittämishankkeissa vaikuttaviksi todettuja ikäihmisten kuntoutusmuotoja pyritään siirtämään vakiintuneeksi harkinnanvaraisen kuntoutuksen toiminnaksi.
Lähtökohtana ovat sellaiset kohde- ja sairausryhmät, joiden tarpeeseen Kelan katsotaan voivan pystyä vastaamaan. Tällöin tavoitteena on estää toimintakyvyn heikkenemistä niin, että vanhus pystyy selviytymään kotona mahdollisimman pitkään. Kyseessä olisi tällöin moniammatillisen työryhmän toteuttama vaativa laitos- ja avokuntoutus. Keskeisiä Kelalle kuuluvia sairausryhmiä voisivat olla esimerkiksi aivohalvaus, Parkinsonin tauti, muut neurologiset sairaudet, sydänsairaudet ja tuki- ja liikuntaelin sairaudet. Lisäksi tulee kohentaa ikääntyneiden omaishoitajien toimintakykyä ja estää heidän syrjäytymistään.
Kehittämistyötä tehdään yhteistyössä Kelan tutkimusosaston, eri yliopistojen ja palveluntuottajien kanssa. Tulevina vuosina tavoitteena on kehittää mm. suuressa laitostumis- ja kaatumisriskissä olevien dementoituneiden potilaiden ja heidän omaistensa avokuntoutusta, iäkkäiden aivohalvauspotilaiden tehostettua kädenkuntoutusta ja painokevennettyä kävelykuntoutusta, aktivoivaa fysioterapiaa aviohalvauspotilaille sekä vaikuttavuuden arviointia.
Haasteita riittää
Kela on omalta osaltaan pyrkinyt lainsäädännön asettamissa puitteissa huolehtimaan myös vanhusten, eläkkeellä ja työelämästä poissaolevien kuntoutuksesta. Tähän on päästy suuntaamalla resursseja tietoisesti myös ikääntyneiden ja vanhusten kuntoutukseen. Tavoitteena on auttaa näiden ihmisten selviytymistä oman elämänsä sekä yhteiskunnan heille asettamista vaatimuksista nyt ja tulevaisuudessa.
Kela on esittänyt Kehittämisohjelmassaan ja myös sosiaaliturvan uudistamista selvittävälle Sata-komitealle vaikeavammaisten lääkinnällisen kuntoutuksen ikärajan nostamista.
Kuntoutuminen, kuten moni muukin asia, on myös ihmisen oman tahdon asia. Parhaimmatkaan laitteet tai sitkeinkään ulkopuolinen hoputus ei auta, jos omaa halua ja motivaatiota ei löydy. Motivaation syntyyn vaikuttaa ratkaisevasti lähipiirin suhtautuminen. Kannustusta, uskoa ja aikaa tarvitaan paljon.
Kuntoutuksen Kehittämisohjelmassa 2015 on visioitu Kelan kuntoutuksen tulevaisuutta. Yhtenä tavoitteena on, että Kelan järjestämä kuntoutus nähdään tärkeänä sosiaalisena investointina ja että kuntoutuspalvelut tukevat työelämään ja yhteiskuntaan osallistumista sekä arjessa selviytymistä. Ennen kaikkea toivomme, että kuntoutus olisi sitä tarvitsevalle – tie parempaan elämään!
Jorma Huuhtanen
Kela
Pääjohtaja
Vanhustenviikon teema vuonna 2009 oli kuntoutus.
Huuhtasen puhe pidettiin 10.10. Vantaalla Vanhustenpäivän juhlassa.
perjantai 16. lokakuuta 2009
Elokuvan avulla kohti korkeuksia
Huumori ei katoa ihmisestä vanhetessakaan. Sen sain taas huomata, kun olin Katriinan sairaalassa valokuvaamassa ikäihmisiä. Vaikka olisi vanha ja sairas, kyky nähdä asioita huumorin höystämänä säilyy loppuun asti. Kerran huumorintajuinen, aina huumorintajuinen.
Asia sai vahvistusta yhtenä iltana, kun kävin 5-vuotiaan tyttäreni kanssa elokuvassa katsomassa animaation Up - kohti korkeuksia. Vaikka animaatiot leimataan helposti lastenelokuviksi, oli tämä eilinen kyllä myös jotain ihan muuta.
Pete Docterin ohjaama komedia kertoo 78-vuotiaasta ilmapallokauppiaasta Carl Fredricksenistä. Lapsuudestaan asti seikkailemista rakastanut mies on aina haaveillut suuresta seikkailusta, jonka jonain päivänä toteuttaisi. Talon purku-uhan alla ja vanhainkodin jo kutsuessa mies kiinnittää taloonsa tuhatmäärin ilmapalloja ja pakenee lentäen Etelä-Amerikkaan. Hyvän matkaa leijailtuaan käy ilmi, että mukaan on ängennyt myös hänen pahin painajaisensa: avulias ja sinisilmäinen pieni partiopoika Russell, joka haluaa auttaa vanhaa miestä saadakseen vain yhden puuttuvan partiomerkin.
Elokuvan tarina on omalla tavallaan lempeä kuvaus vanhan ihmisen halusta toteuttaa unelmiaan. Filmi on myös hauska vaikka mies ehtii kokea monia traagisia asioita, kuten lapsettomuutta ja rakastamansa vaimon kuoleman. Huumorilla ja sinnikkyydellä hän kuitenkin saavuttaa suuren unelmansa - vaikka eihän elämässä mikään yleensä mene niin kuin on suunnitellut. Ikävistä yllätyksistä pääsee kuitenkin helpommin yli, jos osaa vähän nauraa itselleenkin.
On melkein sääli pudottaa ajatukset hyvästä elokuvasta kaupungin strategiatyöhön. Elokuvan asenne tarjoaa kuitenkin kosolti aineksia siihen, miten ikääntyvään ihmiseen kannattaa suhtautua. On tärkeää, että voimme tukea haaveilua ja jopa toteuttaa niitä vielä viimeisinäkin elinvuosina. Vaikkei muuten, niin vaikka tarjoamalla päivittäin lasin konjakkia saattohoito-osastolla. Tai käymällä juuri nyt elokuvissa.
Elina Kinnunen
Viestintäpäällikkö
Sosiaali- ja terveydenhuollon toimiala
Asia sai vahvistusta yhtenä iltana, kun kävin 5-vuotiaan tyttäreni kanssa elokuvassa katsomassa animaation Up - kohti korkeuksia. Vaikka animaatiot leimataan helposti lastenelokuviksi, oli tämä eilinen kyllä myös jotain ihan muuta.
Pete Docterin ohjaama komedia kertoo 78-vuotiaasta ilmapallokauppiaasta Carl Fredricksenistä. Lapsuudestaan asti seikkailemista rakastanut mies on aina haaveillut suuresta seikkailusta, jonka jonain päivänä toteuttaisi. Talon purku-uhan alla ja vanhainkodin jo kutsuessa mies kiinnittää taloonsa tuhatmäärin ilmapalloja ja pakenee lentäen Etelä-Amerikkaan. Hyvän matkaa leijailtuaan käy ilmi, että mukaan on ängennyt myös hänen pahin painajaisensa: avulias ja sinisilmäinen pieni partiopoika Russell, joka haluaa auttaa vanhaa miestä saadakseen vain yhden puuttuvan partiomerkin.
Elokuvan tarina on omalla tavallaan lempeä kuvaus vanhan ihmisen halusta toteuttaa unelmiaan. Filmi on myös hauska vaikka mies ehtii kokea monia traagisia asioita, kuten lapsettomuutta ja rakastamansa vaimon kuoleman. Huumorilla ja sinnikkyydellä hän kuitenkin saavuttaa suuren unelmansa - vaikka eihän elämässä mikään yleensä mene niin kuin on suunnitellut. Ikävistä yllätyksistä pääsee kuitenkin helpommin yli, jos osaa vähän nauraa itselleenkin.
On melkein sääli pudottaa ajatukset hyvästä elokuvasta kaupungin strategiatyöhön. Elokuvan asenne tarjoaa kuitenkin kosolti aineksia siihen, miten ikääntyvään ihmiseen kannattaa suhtautua. On tärkeää, että voimme tukea haaveilua ja jopa toteuttaa niitä vielä viimeisinäkin elinvuosina. Vaikkei muuten, niin vaikka tarjoamalla päivittäin lasin konjakkia saattohoito-osastolla. Tai käymällä juuri nyt elokuvissa.
Elina Kinnunen
Viestintäpäällikkö
Sosiaali- ja terveydenhuollon toimiala
perjantai 2. lokakuuta 2009
Viksu lähtee kiertueelle
Vantaan ikääntymispoliittinen ohjelma Viksu jalkautuu vantaalaisten pariin loka-marraskuussa. Viksun virkamiehet esittelevät ohjelman runkoa Vanhusten viikolla 6.10. kello 13-15 Seurakuntien talon auditoriossa Tikkurilassa ja torstaina 8.10. kello 13-15 Kinomyyrissä Myyrmäessä. Kuntalaisia toivotaan paikan päälle kuulemaan Viksusta enemmän, osallistumaan suunnitteluun ja kommentoimaan jo tehtyä.
Lokakuun alusta lähtien Viksua esitellään myös aluetoimikunnille. Hakunilan aluetoimikunnan kokouksen kuntalaisille avoin osuus alkaa 7.10. kello 18 Hakunilan yläkoululla. Samana päivänä Viksua esitellään Korson aluetoimikunnassa. Kuntalaisille avoin osuus Lumossa alkaa kello 18.30. Muihin aluetoimikuntiin Viksu-kiertue rantautuu marraskuussa.
Kaikkien asiaksi
Viksun tarkoitus on muuttaa ikäihmisten hyvinvointi kaikkien asiaksi perinteisten sosiaali- ja terveyspalvelujen lisäksi. Viksun keskiössä on ikäihminen ja hänen läheisensä. Alkuvuoden aikana Viksu on jo saanut "keihäänkärkiä". Näitä keihäänkärkiä ovat Osaaminen, tieto ja asenteet, Elämänmakuinen asuminen, Esteettömyys, Ennaltaehkäisy, Teknologian hyödyntäminen ja Verkostoitunut toimintatapa.
Käytännössä keihäänkärjet voivat tarkoittaa muun muassa ikäihmisten omien voimavarojen parempaa hyödyntämistä tai asumisen muotoilua sellaiseksi, että ikäihminen voi asua samassa paikassa, vaikka palvelutarve muuttuisi.
Viksuun on edelleen mahdollista vaikuttaa myös netissä osoitteessa: www.vantaa.fi/viksu. Sieltä löytyy Viksuun liittyvää materiaalia sekä Viksun tueksi perustettu Viksu-blogi, johon toivotaan lisää kirjoittajia ja kommentoijia.
Viksu pähkinänkuoressa:
- Viksu määrittelee kaupunkitasoiset linjaukset ikäihmisten hyvinvoinnin ja palvelujen turvaamiseksi
- Viksu on konkreettinen toimeenpanosuunnitelma siitä, mitä linjaukset tarkoittavat käytännössä
- Suunnitelman lähtökohta on kolmatta tai neljättä ikäänsä elävien kuntalaisten tarpeet, voimavarat sekä paikalliset olot
- Toteutumista seurataan ja arvioidaan säännöllisesti
- Ohjelma kootaan vuoden 2009 aikana
Miksi Viksu?
- Vantaa on Suomen yksi nopeinten vanhenevista kunnista
- Heikkenevän kuntatalouden aikana tarvitaan yhteistä tahtoa palvelujen järjestämisessä
- Yhtä vanhuutta ei enää ole
Lokakuun alusta lähtien Viksua esitellään myös aluetoimikunnille. Hakunilan aluetoimikunnan kokouksen kuntalaisille avoin osuus alkaa 7.10. kello 18 Hakunilan yläkoululla. Samana päivänä Viksua esitellään Korson aluetoimikunnassa. Kuntalaisille avoin osuus Lumossa alkaa kello 18.30. Muihin aluetoimikuntiin Viksu-kiertue rantautuu marraskuussa.
Kaikkien asiaksi
Viksun tarkoitus on muuttaa ikäihmisten hyvinvointi kaikkien asiaksi perinteisten sosiaali- ja terveyspalvelujen lisäksi. Viksun keskiössä on ikäihminen ja hänen läheisensä. Alkuvuoden aikana Viksu on jo saanut "keihäänkärkiä". Näitä keihäänkärkiä ovat Osaaminen, tieto ja asenteet, Elämänmakuinen asuminen, Esteettömyys, Ennaltaehkäisy, Teknologian hyödyntäminen ja Verkostoitunut toimintatapa.
Käytännössä keihäänkärjet voivat tarkoittaa muun muassa ikäihmisten omien voimavarojen parempaa hyödyntämistä tai asumisen muotoilua sellaiseksi, että ikäihminen voi asua samassa paikassa, vaikka palvelutarve muuttuisi.
Viksuun on edelleen mahdollista vaikuttaa myös netissä osoitteessa: www.vantaa.fi/viksu. Sieltä löytyy Viksuun liittyvää materiaalia sekä Viksun tueksi perustettu Viksu-blogi, johon toivotaan lisää kirjoittajia ja kommentoijia.
Viksu pähkinänkuoressa:
- Viksu määrittelee kaupunkitasoiset linjaukset ikäihmisten hyvinvoinnin ja palvelujen turvaamiseksi
- Viksu on konkreettinen toimeenpanosuunnitelma siitä, mitä linjaukset tarkoittavat käytännössä
- Suunnitelman lähtökohta on kolmatta tai neljättä ikäänsä elävien kuntalaisten tarpeet, voimavarat sekä paikalliset olot
- Toteutumista seurataan ja arvioidaan säännöllisesti
- Ohjelma kootaan vuoden 2009 aikana
Miksi Viksu?
- Vantaa on Suomen yksi nopeinten vanhenevista kunnista
- Heikkenevän kuntatalouden aikana tarvitaan yhteistä tahtoa palvelujen järjestämisessä
- Yhtä vanhuutta ei enää ole
keskiviikko 23. syyskuuta 2009
Huolestunut seniori soitti minulle
Viime tiistaina minulle soitti huolestunut ikäihminen. Utrion kuolemanpilleri kannanotto oli kuohuttanut hänen mieltään: "Miten koviksi suomalaisten asenteet vanhuuteen ja vanhenemiseen ovatkaan tulleet".
Keskustelimme tästä asenteiden muutoksesta. Rouva oli tehnyt elämäntyönsä sairaanhoitajana. Löysimme nopeasti yhteisiä näkökulmia. Olen työssäni Vantaan Ikääntymispoliittisen ohjelmaryhmän sihteeri ja siinä on kiinnitetty paljon huomiota vanhuksiin kohdistuviin kielteisiin asenteisiin. Meitä yhdisti ajatus kaikenlaisen elämän kokemisesta rikkautena. Olen työskennellyt aikaisemmassa työvaiheissani työskennellyt vanhainkodin johtajana ja puhelinkeskustelussa ajatukseni palasivat vanhainkotiin.
Vanhainkoti on täynnä elämää…..
Työskennellessäni vanhainkodissa lukioikäinen tyttäreni vieraili siellä ja kierteli mukanani eri osastoilla tavaten henkilökuntaa ja vanhuksia. Kun palasimme kierrokselta, hän totesi. että vanhainkoti on elämää täynnä. Näinhän se on. Vanhainkodissa oli sata asukasta ja heidän keski-ikänsä oli siinä 85 ikävuoden kieppeillä - siis 850 vuotta elettyä elämää. Elämäntarinoita ja kokemuksia valtava määrä.
Nevanlinnan oivallisen hienossa Marie-kirjassa on kuvattu vanhainkodin asukkaan sisäistä todellisuutta, lipumista ajattomuudessa, menneisyydessä ja nykyhetkessä risteillen. Vanhainkodin asukas kantaa mukanaan lapsuuttaan, nuoruuttaan, perhettään, ystäviään - kaikkena mitä hänen elämäntarinaansa sisältyy.
Marielle vanhainkodin vihreä Martelan sohva ei ollut vihreä Martelan sohva, vaan lapsuuden teehuoneen samettiverho. Muistoja tulvi aina kun hän istui tuolla vihreällä sohvalla. Lähihoitaja Leena ei ollut hänelle Leena, vaan toi hänen ajatuksiinsa naapurin tytön, jonka kanssa hän kulki nuoruutensa kesäiltoja meren rannan kahviloissa.
Totesimme puhelinkeskustelussamme, kuinka elämän sisäinen kokeminen on merkityksellistä.
…. vai kuolemaa
Vanhainkodissa saatetaan ihminen viimeisen sillan yli. Tämä tekee työstä hyvin ainutlaatuista. On poikkeuksellista saada olla niin lähellä haurasta elämää aivan sen viimeisissä vaiheissa. Ulkoapäin katsellen voisi nähdä elämästä luopumisen ja sairauden tuoman haurauden ankeana tai luotaan työntävänä, jopa pelottavanakin asiana.
Vanhainkodin johtajana sain nähdä sen erityisen ammattitaidon, joka hoitajilla on. He pystyvät hyvin herkästi huomaamaan kunkin vanhuksen yksilölliset mielialan vaihtelut ja persoonalliset ominaisuudet. Samoin heillä oli erityinen taito saada yhteys sellaiseenkin vanhukseen, joka on jo huomattavan paljon menettänyt muistiaan ja aistejaan.
Yhteys vanhukseen tällaisessa elämän vaiheessa on hyvin hienoviritteinen asia. Se ilmenee reagointina kosketukseen, pieninä ilmeinä silmien ja suun ympärillä, hentoina kuiskauksina. Vanhainkotien hoitajilla on kyky työskennellä näin. Valtaosa tästä ammattitaidosta ei ole erillinen toimenpide, vaan se on tapa löytää yhteys asukkaaseen eri tilanteissa.
Oli miellyttävä keskustella kanssasi. Kiitos soitosta.
Anne Aaltio
Vantaan Ikääntymispoliittisen ohjelmaryhmän sihteeri
Ex-vanhainkodin johtaja
Keskustelimme tästä asenteiden muutoksesta. Rouva oli tehnyt elämäntyönsä sairaanhoitajana. Löysimme nopeasti yhteisiä näkökulmia. Olen työssäni Vantaan Ikääntymispoliittisen ohjelmaryhmän sihteeri ja siinä on kiinnitetty paljon huomiota vanhuksiin kohdistuviin kielteisiin asenteisiin. Meitä yhdisti ajatus kaikenlaisen elämän kokemisesta rikkautena. Olen työskennellyt aikaisemmassa työvaiheissani työskennellyt vanhainkodin johtajana ja puhelinkeskustelussa ajatukseni palasivat vanhainkotiin.
Vanhainkoti on täynnä elämää…..
Työskennellessäni vanhainkodissa lukioikäinen tyttäreni vieraili siellä ja kierteli mukanani eri osastoilla tavaten henkilökuntaa ja vanhuksia. Kun palasimme kierrokselta, hän totesi. että vanhainkoti on elämää täynnä. Näinhän se on. Vanhainkodissa oli sata asukasta ja heidän keski-ikänsä oli siinä 85 ikävuoden kieppeillä - siis 850 vuotta elettyä elämää. Elämäntarinoita ja kokemuksia valtava määrä.
Nevanlinnan oivallisen hienossa Marie-kirjassa on kuvattu vanhainkodin asukkaan sisäistä todellisuutta, lipumista ajattomuudessa, menneisyydessä ja nykyhetkessä risteillen. Vanhainkodin asukas kantaa mukanaan lapsuuttaan, nuoruuttaan, perhettään, ystäviään - kaikkena mitä hänen elämäntarinaansa sisältyy.
Marielle vanhainkodin vihreä Martelan sohva ei ollut vihreä Martelan sohva, vaan lapsuuden teehuoneen samettiverho. Muistoja tulvi aina kun hän istui tuolla vihreällä sohvalla. Lähihoitaja Leena ei ollut hänelle Leena, vaan toi hänen ajatuksiinsa naapurin tytön, jonka kanssa hän kulki nuoruutensa kesäiltoja meren rannan kahviloissa.
Totesimme puhelinkeskustelussamme, kuinka elämän sisäinen kokeminen on merkityksellistä.
…. vai kuolemaa
Vanhainkodissa saatetaan ihminen viimeisen sillan yli. Tämä tekee työstä hyvin ainutlaatuista. On poikkeuksellista saada olla niin lähellä haurasta elämää aivan sen viimeisissä vaiheissa. Ulkoapäin katsellen voisi nähdä elämästä luopumisen ja sairauden tuoman haurauden ankeana tai luotaan työntävänä, jopa pelottavanakin asiana.
Vanhainkodin johtajana sain nähdä sen erityisen ammattitaidon, joka hoitajilla on. He pystyvät hyvin herkästi huomaamaan kunkin vanhuksen yksilölliset mielialan vaihtelut ja persoonalliset ominaisuudet. Samoin heillä oli erityinen taito saada yhteys sellaiseenkin vanhukseen, joka on jo huomattavan paljon menettänyt muistiaan ja aistejaan.
Yhteys vanhukseen tällaisessa elämän vaiheessa on hyvin hienoviritteinen asia. Se ilmenee reagointina kosketukseen, pieninä ilmeinä silmien ja suun ympärillä, hentoina kuiskauksina. Vanhainkotien hoitajilla on kyky työskennellä näin. Valtaosa tästä ammattitaidosta ei ole erillinen toimenpide, vaan se on tapa löytää yhteys asukkaaseen eri tilanteissa.
Oli miellyttävä keskustella kanssasi. Kiitos soitosta.
Anne Aaltio
Vantaan Ikääntymispoliittisen ohjelmaryhmän sihteeri
Ex-vanhainkodin johtaja
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
